tiistai 27. joulukuuta 2011

Tuula Levo: Neiti Soldan (Taiteilijaelämää-haaste)


Tuula Levo: Neiti Soldan. 
Otava 2000. 286 sivua.

Jussin kuolemasta on kulunut kohta kymmenen vuotta. Jussi haudattiin valtion varoin ja suurin juhallisuuksin. Ensin kulttuuriväki järjesti muistotilaisuuden Diakonissalaitoksen kappelissa, sitten arkku kuljetettiin junalla Iisalmelle, jonne Jussi oli toivonut tulevansa haudatuksi. Hän halusi lepopaikakseen kirkon mäen, josta näkyisi maantie, järvi ja pappilaan johtava koivukuja. 


Näin alkaa Tuula Levon esikoisromaani Neiti Soldan, enkä ihmettele, että kirja jäi minulta kesken ihan alkumetreillä, kun kymmenisen vuotta sitten yritin sitä ensi kertaa lukea. Romaanin nimihenkilö Tilly Soldan, kuvataitelija Venny Soldan-Brofeltin "vackraste syster" ja edellisen aviomiehen, kirjailija Juhani Ahon "avovaimo" on kuolemassa syöpään ja muistelelee menneitä syntejään ja onnenhetkiään yksinäisenä ja kivuliaana. Varsinaisen kolmidraamaan tapahtumat on etäännytetty usean vuosikymmenen taakse, ja siksi varsinkin kirjan alku on varsin laimea suhteessa jännitteisiin, jotka piilivät Tillyn, Vennyn ja Jussin kolmiliiton pinnan alla.

Juhani Ahon 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätin kuitenkin yrittää kirjan lukemista uudestaan - onneksi, sillä pienen alkukankeuden jälkeen tarina lähti vetämään ja kerronnan takaumat olivat usein niin pitkiä, että paikoin unohdin lukevani keski-ikäisen Tillyn tunnontuskien värittämiä muisteloita. Levon romaanin Tilly oli paikoin ärsyttävän naiivi, itsekäs ja toisaalta toisten vietävissä ja saamaton, mutta hänestä läytyi tiukan paikan tullen myös uskomatonta tarmoa, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Tällainen tiukka paikka oli, kun Tilly oli menettää lopullisesti Tanskassa synnyttämänsä aviottoman lapsen, Ahon kolmannen pojan (kaksi ensimmäistä syntyivät avioliitossa Vennyn kanssa). Tilly meni töihin, säästi rahaa Tanskanmatkaan ja omaan kotiin, opiskeli lastenhoitoa ja nouti lopulta lähes kaksivuotiaan poikansa Suomeen.

Juhani Aho oli suhtautunut poikansa "kotiinpaluuseen" epäilevästi, ei vähiten Vennyn mustasukkaisuuden ja ihmisten juorujen vuoksi, mutta hänen sydämensä suli Nisselle ensinäkemältä ja hän osti Tillylle Järvenpään Aholan naapurista torpan, jossa tämä saattoi asua ja pitää lasten kesäsiirtolaa. Siellä, "Kakarasaarella", Aho vierailikin sitten ahkerasti poikaansa ja Tillyä tapaamassa.

Nykyajan näkökulmasta on jokseenkin mahdotonta ymmärtää Venny-Jussi-Tilly -kuviota. Kaipa piirit sitten vain olivat sata vuotta sitten niin pienet, että kun kerran on ihastunut siskonsa mieheen, tässä roikutaan sitten vuosikymmenet (puoli)salaisten tapaamisten merkeissä, lähes julkisessa avoliitossa. Tai kun Venny sattui tarvitsemaan apua lasten- ja kodinhoidossa (esim. lähtiessään itse ulkomaille muutamaksi viikoksi), hän turvautui Tillyyn, vaikka oli huomannut Jussin ja Tillyn iskeneen silmänsä toisiinsa jo ensi tapaamisella. Juhani Aho taas taisi edustaa sitä miestyyppiä, joka haluaa kaiken itselleen, muiden tunteista viis. Hänen kirjailijantyönsä vaati, että hän saa olla "naisen rakastama". Sekä Vennya että Tillya käy sääliksi.

Pidän kovasti Suomen kulttuurihistoriaa elävöittävistä romaaneista, mutta lukemista häiritsevät "pakolliset" tapahtumat ja asiat, jotka selostetaan, vaikka se rikkoisi tarinan kulkua, sekä "name-dropping". Neiti Soldanissa marssitetaan näyttämölle tai mainitaan Sibeliukset, Järnefeltit, Akseli Gallen, Haloset, Swanit, Erkot ja Kajanderit, vaikka heillä ei ole tarinan kannalta juuri merkitystä. Kuitenkin romaani on esikoisteokseksi oikein hyvä, ja aihe kiinnostava ja kutkuttava.

Osallistun kirjalla Lurun lukujen Taiteilijaelämää-haasteeseen.
Neiti Soldanin on lukenut myös Sanna.

13 kommenttia:

  1. Tästä tuli järkyttävän kiinnostava elokuvadraama muutama vuosi sitten. Toisessa naispääosassa oli Sara Paavolainen, joka herätti sitä ennen jo kiinnostukseni Jotunin Huojuvassa talossa.

    Kautta aikain on mielstäni ollut näitä hiljaa hyväksyttyjä tai sitten hiljaa pahekusuttuja kolmisuhteita, mutta sanot siihen kyllä toden: Meidän aikamme ei tätä sulattaisi. Siinä tulee vastaan jo naisen asema ja mitä katsomme siihen kuuluvan.

    VastaaPoista
  2. Leena, tuo tv-draama kuulostaa mielenkiintoiselta; harmi kyllä se on mennyt minulta kokonaan ohi.

    On näitä varmasti ollut maailman sivu. Nykyään naiset ovat itsenäisempiä (toki Vennykin oli oman aikansa mittapuulla itsenäinen nainen) ja avioero hyväksytympää - silti varmasti on naisia, jotka Vennyn lailla jäisivät/jäävät tuollaiseen liittoon. Venny-Tilly -tapauksessa hätkähdyttää eniten se, että naiset olivat siskoksia.

    VastaaPoista
  3. Leena, piti vielä lisätä, että toivottavasti sinulla oli ihana joulu <3. Minulla jäivät joulunaluskiireissä joulutervehdykset laittamatta blogiin enkä oikein muidenkaan blogeissa piipahdellut, joulunpyhät pysyin visusti poissa netistä. Mukavaa väliviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oli <3 Pidin piiitkän joulun, kunnon perheloman.

      Tiedätkö, lainasin nyt Neiti Soldanin, mutta en saa tätä luettua, vaikka se kolmiliitto sinänsä oli kiinnostava. Ehkä olen nyt ansainnut kahden rankan kirjan jälkeen vaikka dekkarin!

      Poista
  4. Minäkin luin tämän aiemmin tänä vuonna ja koska Juhani Aho on minusta todella mielenkiintoinen henkilö tykkäsin tästä kovasti. Ihan kirjana tämä ei ehkä ole mikään merkkiteos, mutta aihe todella kiinnostava!:)

    VastaaPoista
  5. Sanna, muistinkin, että olit blogannut tästä hiljattain (linkitänkin juttusi, kun olen taas kotona). Nimenomaan aihe kannattelee tätä kirjaa, minunkin mielestäni, mutta Levo on kyllä onnistunut ajankuvan tavoittamisessa.

    VastaaPoista
  6. Minuakin tämä aiheena kiinnostaisi kovasti, etenkin kun luin Ahon tuoreen elämäkerran äskettäin. Kirja sinällään ei kuulosta mahdottoman kiehtovalta arviosi perusteella, mutta toivon silti lukevani tämän joskus!

    VastaaPoista
  7. Karoliina, tämä kannattaa kyllä lukea vaikka kaunokirjallisena teoksena (kielen, rakenteen, henkilökuvauksen ym. kannalta) kirja ei ole niin sykähdyttävä. Ajankuva ja tarina kuitenkin kantavat. Minäkin olen nyt lukemassa Rajalan kirjaa, piti kurkata siitä ne kolmiodraamakohdat tätä lukiessa :).

    VastaaPoista
  8. Sama juttu täällä: olen ajatellut lukea tämän joskus, vaikken mitään mestariteosta odotakaan. Itse asiassa tämä arviosi jopa jonkin verran nosti odotuksiani kirjan suhteen. Pohdit mielenkiintoisesti kolmikon motiiveja, ja kyllähän tuo kolmiodraama kieltämättä on aika suuri osa kirjan kiinnostavuutta.

    VastaaPoista
  9. Liisa, kun vain pääsee tuon laahaavan alun yli niin kirja kyllä palkitsee. Tällainen tositapahtumiin perustuva historiallinen fiktio on kyllä vähän haastava laji.

    VastaaPoista
  10. Minulla on tuo sama Neiti Soldanin pokkariversio ja luen sen jossain vaiheessa. Aholassa käydessäni opas kertoili tästä kolmiodraamasta ja asuihan Tilly välillä Aholassakin. Levon kirja kiinnostaa, mutta toisaalta mietityttää fiktion osuus kirjassa. Mikä on fiktiota ja miten erottaa se todesta? Miten sinä Maria koit tämän?

    VastaaPoista
  11. Hannele: Niin on!

    Sara, minulle alkoi tämän kirjan myötä entistä enemmän tehdä mieli käydä Aholassa! Levon kirja on ymmärtääkseni todella uskollinen faktoille, paitsi että henkilöiden tunteet ovat tietysti kuviteltuja, mutta noin tapahtumien osalta (kirjassa on mm. aitoja kirjesitaatteja). Luin Rajalan Aho-elämäkerrasta kolmiodraamaa käsitelleet sivut ja ainoa todellinen ero Levon tulkintoihin, jonka huomasin, oli se, että Rajalan mukaan Tilly synnytti Nissen Göteborgissa kun taas Levon mukaan Tanskassa.

    VastaaPoista